1700-luvun herrasmiehen asu koostui koko vuosisadan ajan pääasiassa samoista kappaleista kuten tämänkin aatelismiehen asu. Päällään hänellä on takki, jonka alta näkyy samasta kankaasta valmistettu liivi sekä polvihousut. Alla on pitkä valkoinen pellavapaita, jonka hihojen ja etuhalkion pitsiröyhelöt näkyvät takin hihansuista ja keskeltä liivin etuosasta. Pitkä rivi nappeja ja napinläpiä sekä hihakäänteet ovat tyypillisiä 1700-luvun miehen takin tunnuselementtejä. Päässään hänellä on puuteroitu peruukki, jota herrasmiehet käyttivät, sekä kolmikolkkahattu.

Tällä aatelisnaisella voit nähdä kenties 1700-luvun ikonisimmaksi muodostuneen naisten puvun, ranskalaisen roben, joka säilyi muodissa erilaisissa muodoissaan 1720-luvulta 1780-luvun vaihteeseen saakka. Sen tunnusmerkki ovat näyttävät selkälaskokset, jotka laskeutuvat vapaasti olkapäiltä. 1700-luvun alkupuolen ajan naisten kampaukset olivat matalia mutta tällä vuosikymmenellä ne alkoivat kasvaa korkeutta, saavuttaen korkeimman huippunsa 1770-luvun lopulla.

1770-luvun lopulla naisen muotipuvun alaosan volyymin painopiste siirtyi sivuilta taakse, minkä voi nähdä tämän aatelisnaisen asusta. Hänen englantilaistyylisen pukunsa selkä on tyköistuva, toisin kuin jo aiemmassa kuvassa esiintyneen ranskalaisen roben, jonka englantilaistyylinen puku vähitellen 1780-luvulla syrjäytti muusta käytöstä kuin juhlallisimmista tapahtumista ja tilaisuuksista. Päällysmekon alaosa on drapeerattu takaa kahdella nauhaparilla ylös ja avaraa pääntietä sekä hihoja koristaa valkoinen pitsi. Pukunsa alla hänellä on pitkä aluspaita, ylävartalon muotoileva kureliivi, alushame ja hametta takaa kohottava lisäke. Hänen hiuksensa ovat kammatut 1770-luvun lopulle tyypilliselle korkealle kampaukselle, jota sulat koristavat.

Kuvassa oleva varakkas talonpoikaisnainen on sonnustatunut parhaimpaan pyhäpukuunsa. Päällään hänellä on keltainen röijy (jakku) ja raidallinen villahame, jonka päällä on valkoinen esiliina. Hameen sivussa roikkuu avainippu näyttävässä avainkokassa. Päässään hänellä on kirjailtu koppamyssy, joka peittää kunniallisen aikuisen naisen hiuksia julkisella paikalla.

Tämä säätyläisnainen on pukeutunut 1780-luvun päiväpukuun. Hänellä on punainen hame ja ruskea edestä hameen kohdalta avoin, kukallinen puuvillamekko. Hänen asunsa röyhelöinen esiliina oli muodikas 1780-luvun alkupuolella. Päässään hänellä on kesäinen olkihattu, joka on aseteltu muodikkaan kiharaisen kampauksen päälle ja kiinnitetty pitkillä hattuneuloilla. Kampauksen volyymi on 1770-luvun korkean muodin jälkeen madaltunut päältä ja siirtynyt sivuille. Kaulan ympärillä hänellä on suuri kolmionmuotoinen kaulaliina, joka peittää dekolteeta päiväsaikaan.

1700-luvun loppupuolella antikisoivat vaikutteet alkoivat näkyä enenevissä määrin muodissa. Vyötärö siirtyi rintojen alle ja vartalon ihanteellinen muoto muuttui pylväsmäisemmäksi. Vaikka kenties jotkut nuoret ranskalaiskaunottaret saattoivat joskus jättää käyttämättä kureliiviä, se ei suinkaan kadonnut käytöstä, kuten usein kuvitellaan, vaan se kuului edelleenkin säätyläisnaisen pukuun, tosin aiempaa kevyempänä ja lyhyemmän mallisena. Kuvan mukaiset valkoiset ohuesta puuvillasta valmistetut puvut tulivat suosituiksi ja herkän värinsä ja materiaalinsa vuoksi ne olivat yleellisyyttä. Pitkät shaalit kuuluivat olennaisesti hienon naisen asusteisiin.

Tämä säätyläispariskunta on pukeutunut vuoden 1810 mukaisiin iltapukuihin tanssiaisia varten. Miehen asu koostuu tummasta takista, korkeakauluksisesta liivistä ja vaaleista polvihousuista. Liivin alla hänellä on korkeakauluksinen paita, huolella sidottu kaulaliina ja jaloissa iltapukuun soveltuvat valkoiset sukat ja tanssiaiskengät. Hänen puolisonsa on pukeutunut punaiseen ohueen silkkileninkiin, jonka läpi aluspuku kuultaa. Esimerkkejä alkuperäisistä 1800-luvun tanssiaispukeutumiseen sopivista puvuista löydät täältä. Molemmat käyttävät hansikkaita, sillä ne kuuluvat olennaisesti tanssiaispukeutumiseen.

Kuvan herrasmies on sonnustautunut vuoden 1809 Porvoon maapäivien iltajuhlallisuuksia varten uuteen suomalaisen aatelisunivormun takkiin. Kuten vasemman kuvan herrasmiehellä, myös hänellä on iltapukuun kuuluvat polvihousut, valkoiset sukat sekä matalat solkikengät.

Vuoden 1809 suomalaisesta aatelisunivormusta voit lukea lisää täältä ja artikkeli sen ennallisestamisesta löytyy Artefactan uutisista täältä.

Kuvan herra ja rouva ovat valmiina tanssiaisiin. Rouva on pukeutunut muodikkaaseen pukuun vuodelta 1810 mutta hänen miehensä on mieltynyt hieman aiempien vuosien malliseen pukuun ja jo muodista hiljalleen poistuvaan peruukkiinsa. Rouvan elegantti leninki on hienoa intialaista silkkiä. Hänellä on mukanaan 1800-luvun alun tärkeimmät muotiasusteet; pitkä intialaistyylinen shaali, korottomat tanssiaistossut, viuhka, ridikyyli (pussukka) sekä hansikkaat. Diadeemi koristaa hänen kiharaista kampaustaan.

Puvussa on jakku ja kaksiosainen hame, molemmat silkkiä. Hametta kohottaa takana vyötärölle kiinnitettävä turnyyri eli kehikko, jonka metallikaaret ja kangasröyhelöt tukevat hametta ja laahusta. Jakun alla on korsetti, joka muokkaa vartalon vaatteelle oikean muotoiseksi. Runsaat poimutukset, kultanapit ja pitsit koristavat pukua. Asun täydentävät hattu, päivänvarjo, pieni laukku ja hansikkaat. Tässä asussa on liikuttava arvokkaasti kuten kartanonrouvalle sopii.

Kuva: Ella Natalie Photography